Selkokeskus tukee Sanariihen hanketta kehittää selkokirjallisuutta muistisairaille, heidän erityistarpeensa ja toiveensa huomioiden. Tänä kesänä vierailen säännöllisesti hoivakoti Elämäntalossa lukemassa selkokirjoja asukkaille. Sanariihen blogi on perustettu kokemusten ja havaintojen jakamista varten. Lisää keskustelua saadaan toivottavasti aikaan suljetussa Facebook-ryhmässä, "Selkokirjoja muistisairaille".

Tervetuloa mukaan!

 

Alkuviikosta kävin Tapiolan kirjastossa hakemassa ison kasan selkokirjoja, joista on varaa valita. Nämä päätyivät mukaan:

 

- Vesa Ämmälä: Pieni Hiljainen mies (Kehitysvammaliitto, 2008)

- Johanna Kartio: Ihana mies (BTJ, 1997)

- Seija Niinistö-Samela & Juha Samela: Sinisiipi niityllä (Avain, 2016)

- Pertti Rajala: Oma luontokirjani (Suomen luonnonsuojeluliitto, 1992)

- Pertti Rajala: Suomen historia selkosuomeksi (Kehitysvammaliitto, 2014)

- Pertti Rajala: Talvisota ja jatkosota selkokielellä (Kirjastopalvelu Oy, 1990)

- Pertti Rajala: Selkoa Lutherista (Kirjapaja, 2016)

- Satu Itkonen: Muuttuvat kuvat. Polkuja suomalaiseen taiteeseen (Kirjapaja, 2004)

- Harri Hermo: Baccalaureus (BTJ, 1997)

- Saraleena Aarnitaival: Kirjailijan murha (Kehitysvammaliitto, 2009)

- Saraleena Aarnitaival: Toinen toisilleen (BTJ, 2007)

- Henning Mankell/ Johan Werkmäster: Mies rannalla (Kehitysvammaliitto, 2012)

 

Myöhemmin kerron enemmän selkokirjallisuuden kirjosta Suomessa. Siinä on apunani Auli Kulkki-Niemisen ja Leealaura Leskelän asiantunteva teos, Selkokirjoittajan tekstilajit (Opike, 2015). Nyt fiilistelen ensivaikutelmilla.

Yritin poimia tarjolla olevasta kirjastovalikoimasta aiheita, jotka saattaisivat kiinnostaa kohderyhmää: luontokirjoja, historiaa, hauskoja tarinoita. Huomasin stereotypioiden vaikuttaneen valintoihini, ja useissa tapauksissa minua ohjaili kokemukseni hoitajana sen sijaan, että olisin katsellut kirjahyllyjä sanataiteilijan silmin. 

Kirjaillijan kuolema -dekkarin kohdalla epäröin, koska ajattelin sen olevan aiheeltaan liian pelottava pidemmälle edennyttä muistisairautta poteville. Jos todellisuuden ja tarinan raja häilyy, murhat voivat tulla tähän hetkeen niin kuin sillä entisen työpaikkani mummolla, joka harhaili hädissään käytävillä koko illan. Hän oli katsellut TV-uutisten reportaasia Lähi-idästä ja luuli, että Suomi on taas sodassa. Siinä eivät hoitajien rauhoittelevat sanat paljon auttaneet, koska kohta ne taas unohtuivat ja mieleen nousi vahvemman muistijäljen jättänyt sotauutinen.

Päätin kuitenkin ottaa riskin Saraleena Aarnitaipaleen lyhytromaanin kanssa, ja sujautin sen kangaskassiini. Onhan kirjan kuunteleminen ja siitä keskusteleminen kuitenkin erilainen kokemus kuin TV:n katseleminen yksin sohvalla. (Ja olihan se Kirjailijan kuolema nyt vilkaistava ihan uteliaisuudesta, kun kirjailija kerran olen itsekin.)

Ensimmäistä vierailua varten valitsin yllä olevan listan kaksi ensimmäistä teosta, ja varuille pari kuvitettua luontokirjaa. Eihän sitä tiedä, millaiselle ryhmälle milloinkin pääsee lukemaan - kaikki genret eivät kiinnosta kaikkia kuulijoita.

Seuraavassa blogitekstissä sitten kokemuksia hijaisista ja ihanista miehistä!

 

 

Comment