Tapasin todella mielenkiintoisen ihmisen, Camilla Lindholmin. Hän on pohjoismaisten kielten professori, joka on tutkinut vuorovaikutusta ja dementiaa yli kymmenen vuotta. Istuimme Espoon kulttuurikeskuksen kahvilassa emmekä huomanneet ajan kulua ollenkaan, niin paljon yhteistä intoa ja innostuksen kohteita meillä oli. Kahvikin ehti jäähtyä kupeissa.

Camillan yritys Memocate kehittää digitaalisia palveluita muistisairaiden hoidon tueksi. Siten etsitään ratkaisuja epäsymmetriseen kommunikaatioon.

Helsingin yliopiston sivuilla Camilla kertoo, mitä se tarkoittaa:

– Vuorovaikutuksen epäsymmetrisyys syntyy, kun yhdellä tai useammalla osallistujalla on muita heikommat kielelliset tai vuorovaikutustaidot. Äidinkielen puhuja on vieraan kielen puhujaa vahvemmassa asemassa, ja lääkäri instituution edustajana eri tilanteessa kuin maallikko. Epäsymmetristä vuorovaikutusta esiintyy myös kehitysvamma-alalla ja autismin kirjossa.

Camillan mukaan vanhustyön kiire voi talttua kulttuurimuutoksella. Se ei tarkoita, että vähättelisimme hoitajamitoituksen merkitystä, vaan sitä että hoitotyön kenttä hyötyisi suuresti yhteistyöstä humanistisen puolen ja taiteilijoiden kanssa. Tutkijoilla on paljon annettavaa, eivät he turhan päiten tarkkaile vuodesta toiseen erilaisia tilanteita. Matkan varrella kertyy huimasti arvokasta tietoa, joka halutaan laittaa jakoon.

Lähdin kahvilasta virkistyneenä ja inspiroituneena. En ole yksin haaveineni tehdä tästä maailmasta pikkuisen parempi paikka muistisairaille. On hienoa kääriä hihat ja ryhtyä hommiin samanmielisten ihmisten kanssa! Kahvia ehtii juoda myöhemminkin.

Memocatella on myös kotisivut, jossa heidän toimintaansa voi tutustua paremmin.

Yllä oleva kuva on Helsingin yliopiston artikkelista. Kuvassa on myös toinen Memocaten taituri, Heikki Viitanen

 

 

Comment