Hoivakodin ovenpielessä kasvaa vanha pihlaja.
Taitoin siitä oksan, laitoin maljakkoon.

Seija Helander: Pohjan akan runoja (Kustannus Helander 2017)

Elämäntalossa syvennyimme viideksitoista minuutiksi Pohjan akan syksy -runoesitykseen. Kauemminkin olisi kuulemma kuunneltu ja katseltu, mutta näin kokeeksi olin valinnut neljätoista lyhyttä runoa ja runokatkelmaa, jotka heijastin seinälle. Suurin osa oli omiani, Pohjan akan runoja ja Sanariihen runokorteista poimittuja, mutta esityksen jälkeen luin myös muutamia Tuija Takalan Kierrän vuoden -kokoelman selkorunoja. 

Seinälle heijastetut kuvat elävöittivät Pohjan akan maisemaa, ja tekstitys auttoi kuulijaa seuraamaan sanoja. Esityksen pohjana käytin tavallista PowerPoint-ohjelmaa. Hyödynsin animaatioita ja muita efektejä melko reippaasti.

Takalan Kierrän vuoden sisältää yli viisikymmentä runoa jaettuna kuukauden mukaan nimettyihin lukuihin. Väistyvältä elokuulta poimin tämän:

 

Olen kuullut,
että elokuun ilta voi olla
kuin linnun maito:
lämmin ja pehmeä.
 
Missä lentävät linnut,
joita voin lypsää
talven varalle?

 

Takalan kokokelmaa oli hauska lukea niinkin, että jokainen osallistuja kertoi vuorollaan syntymäkuukautensa, jonka alta poimimme runon lausuttavaksi.

Lyhytkin esitys vei aikansa koota ja valmistella: taisin viettää tietokoneella ainakin kolme tuntia etukäteen. Koska runot olivat omiani, niiden luominen on ollut tietysti pitkä prosessi - eikä omistakaan runoistani mikä tahansa sovi tämän tyyliseen tapahtumaan.

Perushoitoon, lääkitykseen ja hoivakodin arkeen keskittynyt hoitaja ei voi lohkaista näin monta tuntia työajastaan suunnitellakseen asukkaille kulttuurielämyksiä. Hyvin harva haluaa käyttää vapaa-aikaansa suunnitteluun. Tahdon avata taiteilijan kulissien takaista työnkuvaa juuri siksi, että kaiken tämän työn sälyttäminen hoitajan tehtäväksi olisi kohtuutonta ja redusoisi taiteentekemisen kiireessä kokoon kääräistyksi askarteluviihteeksi. Tässä on ehkä yksi syy siihen, miksi hoitajat usein kokevat "viriketuokioiden" järjestämisen pakkopullaksi.

Kokemukseni mukaan hoitajat kuitenkin innostuvat järjestämään taidetoimintaa, jos heille annetaan sitä varten valmiit suunnittelupohjat ja välineet. Yksi osa kulttuuri- ja sotekentän yhteistyöstä koostuukiin materiaalien ja mallien hyödyntämisestä, toinen on ihan elävän taiteilijan kutsuminen esiintymään tai vaikkapa vetämään taidetyöpajaa. Kumpikin näistä vaatii työtä ja valmistelua taiteilijalta.

Yhdessä luomme mahdollisuuksia myös niille ikäihmisille, jotka eivät fyysisten tai muiden rajoitteiden vuoksi itse pääse kulttuuritarjonnan äärelle. Yksi tapa, jolla Sanariihi luo tällaisia mahdollisuuksia, on Pohjan akan syyskampanja, jota tässä pikkuhiljaa käynnistelen.

Ostamalla Pohjan akan runoja -kirjan Sanariihen verkkokaupan kautta, olet automaattisesti mukana tukemassa kulttuurista vanhustyötä. Joka kymmenettä myytyä runokirjaa kohden Sanariihi lähettää runotervehdyksen johonkin palvelutaloon tai hoivakotiin Suomessa. Runotervehdys voi ottaa monia muotoja: se saattaa olla vapaamuotoinen lukutuokio, virtuaalivierailu tai kirjalahja. Toteutuneista runotervehdyksistä uutisoin täällä blogissa ja Sanariihen Facebook-sivulla. Tämä on todella helppo ja vaivaton tapa tehdä hyvää! 

Entä itse runot? Pohjan akan säkeet liikkuvat vuoroin Kalevalan myyttien lomassa, vuoroin vanhusten hoivakodissa. Runot koskettavat lukijaa, jonka läheisellä on muistisairaus. Fontti on ikänäöstä kärsiville miellyttävän selkeää, ja kirja on hyvä lahja kenelle tahansa - varsinkin, kun siihen liiityy hyvän tekemisen lisälahja.

Tuija Takalan sanoin tervehdimme alkavaa syyskuuta:

Kohtelias syksyn taikuri pyytää:
"Sulje silmät,
pidä ne kiinni muutaman viikon.
Muutan vihreän värin toiseksi."

 

Jokainen meistä voi olla syksyn taikuri: kohtelias, innostunut, poukkoileva, ihana, muistava, muistamaton, ihmeellinen, yllätyksellinen, auttava, avunsaaja, tärkeä ja ainutlaatuinen ihminen. Olemme yhdessä osa pientä mutta merkityksellistä muutosta!

 

Comment