Elämäntalossa edelleen.

Sain viime viikolla Leppävaaran Raittikarnevaaleilla espoolaisrunoilija Katja (Katri) Karasmalta hänen viimeisimmän kokoelmansa, Suomen runoretkelle hei! Kirja on mukana Mediapinnan järjestämässä, kertakaikkisen upeassa Suomi 100 -runokirjaa kampanjassa. 

Karasman runot kuun katselemisesta kuljettivat läsnäolon ja kaipuun samanaikaisuuteen:

"Rakkaus on konstikas juttu. Kun aina ei oikein muista, missä se toinen on ja onko enää. Sitä pitää sitten kysyä tyttäreltä, on minulla puhelinnumero ja välillä tytär käy täällä. Pitää kysyä, missä minun vaimo on... Se on niin konstikasta. Mutta rakkaus on tärkeää. Ja siitä pitää puhua."

Tässä kiteytyy se, miksi runot, sanat ja kiireettömät kohtaamiset taiteen äärellä ovat niin merkityksellisiä. Niiden kautta saamme luvan käsitellä tärkeimpiä asioita, saamme sanotuksi konstikkaan.

Ja minä, sanataiteilija? Olen onnekas, että saan elää unelmaani: kohdata näitä ihmisiä, joilla on meille kerrottavaa. He opettavat, kuinka käsitellä rakkautta.

 

 

Comment