Sanariihi on syntynyt rajaviivoja ylittävistä ideoista ja suuresta sydämestä. Kirjailijana Sanariihen perustaja Seija Helander haluaa tehdä työtä ruohonjuuritasolla, kuulijaa ja kokijaa koskettaen. Sairaanhoitajana hän näki tarpeen siellä, missä se on voimakkain. Hoivakodeissa asuvat muistisairaat kaipaavat taidetta ja kulttuuria siinä missä kuka tahansa meistä.

Seija kertoo: "Tämän työn kautta olen päässyt lähemmäs sitä, mitä taide merkitsee. Mitä ovat sanat, mitä rakkaus kieleen? Vaikka ne unohtuisivat, tunne säilyy - ja mielihyvä. Runous ja tarinat eivät ole suorittamista vaan koskettamista. Taiteen arvoa ei lasketa sillä, muistaako joku kirjoittajaa tai esiintyjää myöhemmin, tai muistaako edes kerronnan juonta. Merkitys on tuossa hetkessä, ohikiitävässä. Ihmeellisessä."

Silti tästä kaikesta jää jälki.

Lue lisää⤵

"Rautatieaseman halki juoksi nainen, jolla tuntui olevan jotain kiireistä asiaa. Pysähdyin. Ihmettelin. Hän nauroi ja kertoi meidän tavanneen vuonna 2007 espoolaisessa dementiakodissa. Nainen oli miettinyt jo kauan, kuinka saisi minut kiinni. Siirryin aikoinani toiseen työpaikkaan gastrokirurgian puolelle ja yhteystietoni olivat ehtineet muuttua. Naisen isä, joka asui hoivakodissa, nukkui pois muutama vuosi sitten. Tokihan minä hänet muistin?

No, muistin kyllä! Ja hänen tarinansa, yhden kahdestatoista tuona aikana kirjoittamastani novellista. Isän retki pikkupoikana sotaa pakoon ja oman talon rakentaminen palikka palikalta - sitten vaimon löytyminen samaan syssyyn - olivat muistoja, jotka ovat jääneet pysyvästi mieleeni. Joskus joku potilaista tai hoivattavista vain nousee ylitse muiden, eikä unohdu. Sitä paitsi olin oppinut paljon Suomen historiasta tehdessäni taustatyötä tarinaa varten. Nyt rautatieasemalla halasimme osanotot ja kiitokset. Novelli oli luettu isän muistotilaisuudessa ja sitä selailtiin yhä sukutapaamisissa. Kyllä meitä molempia vähän itketti, kun siinä seisoimme ja junat menivät ohi kohti Espoota.

Voiko kirjailija saada ihanampaa kiitosta työstään? Jos onnistun koskettamaan yhdenkin ihmisen sydäntä niin kuin kosketin tuon Karjalan evakkona tänne tulleen miehen tytärtä, olen tehnyt jotain oikein. Tuona hetkenä syntyi Sanariihen itu, idea taiteen tekemisestä suoraan ihmisille. Se tarkoittaa pienten ja unohdettujen tarinoiden oikeutta olla olemassa, tulla nähdyiksi. Marginaaliin sysättyjen ihmisryhmien kunnioittamista ja nostamista keskiöön."

Sanariihi on yksi Kulttuuripalvelu Helanderin palvelukokonaisuuksista. Se on suunnattu erityisesti muistisairaille, heidän omaisilleen ja hoitajilleen. Tämän lisäksi Seija ideoi ja johtaa muutakin Kulttuuripalvelu Helanderin toimintaa. Vuoden 2017 hanke"Tauno ja Nelli" on osa Suomen itsenäisyyden juhlavuoden ohjelmaa. Tauno ja Nelli on tarina kahdesta evakkonallesta, jotka matkustavavat Karjalasta Etelä-Suomeen, sotaa pakoon. Karjalan evakkojen muistot puhuttelevat meitä tänäkin päivänä: maailmassa on yhä perheitä, jotka joutuvat jättämään kotinsa ja etsimään turvaa joskus hyvinkin kaukaa. Tauno ja Nelli -hanke syntyi, jotta emme unohtaisi.

Syksyllä 2017 espoolaisissa ja tamperelaisissa hoivakodeissa kiertää joukko nykysuomeen muualta tulleita lapsia laulamassa Taunon ja Nellin laulua vanhuksille. Tauno ja Nelli tuo iloa ikäihmisille; tutustutaan puolin ja toisin!

Taunosta ja Nellistä kertova lastenkirja ilmestyy lokakuussa 2017.

 

Sanariihi löytyy Facebookista: www.facebook.com/sanariihi

Suomi 100 -juhlavuoden ohjelmaan osallistuvaan Taunoon ja Nelliin voi tutustua heidän kotisivuillaan: www.taunojanelli.com